Ensin aivan säikähdin, kun kielillä alkoi olla… olin kerran Pohjois-Italiassa erittäin korkealla, että oli vuoria…jouduin konttaamaan autolta kahvilaan, en kertakaikkiaan löytänyt jalkojani. Pelkäsin ihan hirrrvittävästi, että menen reunalle ja hyppään…en uskaltanut sanoa autossa kanssamatkustajille, että mulle tulee hyppäämisentarve korkeilla paikoilla. Jalat eivät vaan kertakaikkiaan toimineet. Kuvottava tilanne. Vaikka näkymät olivat kuulemma erittäin kauniit. Anti olla.
Minäkin olen joskus joutunut konttaamaan korkeilla paikoilla, Vilukissi! Ei ole korkean paikan kammoa, jyrkännekammo saa jalat alta ja aivot sumuun. Tuo hyppäämisen tarve on kyllä aika pelottava tunne, huh!
That lot is very, very small, Susu. Very, very high up, but very, very small. : |
But it may be free, Mick, go on!
There’s room for two cars, Mick.
You have an interesting and prolific imagination, Susu.
A good point, Sheila, room for two cars and maybe both are unoccupied!
Or not…
What Sheila said, very imaginative! 😀
I believe this drawing shows, that I don’t own, neither can drive a car, Robin 😉
Mikä näköalapaikka! Alhaalta lähtiessä ei tiedä onko se varattu vai ei 🙂
Jep, ei todellakaan näe, Cara, pakko vaan ajaa ylös ja varoa vastaantulijoita 🙂
Näköalapaikka ja parkkialue, kaksi asiaa samassa paketissa 🙂
Niinpä, Sisko!!
Mahtuukohan tuonne monta autoa kerralla 🙂
Ei sen väliä, Maarit, kuha itse ehtii sinne 😉
Hui..mahassa kiertää jo ensimmäisessä mutkassa ja ylhäälle minua ei saisi kilon kappaleinakaan!! Muuten ihan kelpo idea!!
Mitä, jos mennäänkin kävellen, Sini?
Ensin aivan säikähdin, kun kielillä alkoi olla… olin kerran Pohjois-Italiassa erittäin korkealla, että oli vuoria…jouduin konttaamaan autolta kahvilaan, en kertakaikkiaan löytänyt jalkojani. Pelkäsin ihan hirrrvittävästi, että menen reunalle ja hyppään…en uskaltanut sanoa autossa kanssamatkustajille, että mulle tulee hyppäämisentarve korkeilla paikoilla. Jalat eivät vaan kertakaikkiaan toimineet. Kuvottava tilanne. Vaikka näkymät olivat kuulemma erittäin kauniit. Anti olla.
Minäkin olen joskus joutunut konttaamaan korkeilla paikoilla, Vilukissi! Ei ole korkean paikan kammoa, jyrkännekammo saa jalat alta ja aivot sumuun. Tuo hyppäämisen tarve on kyllä aika pelottava tunne, huh!