susupetal art gallery

Face (The Music) 25

 

somewhere

 

 

Tom Waits’ version of Somewhere brought to my mind the hundreds of thousands refugees trying to cross The Mediterranean to reach Europe. Thousands of them have drowned.

This is my 25th face to the 29faces challenge. This is nor sweet nor cute. It’s sad. It’s horror and nightmare.

It sounds absurd to wish you happy PPF, but I am happy that you and I have a home, somewhere.

(digital painting, made with pixia, photoscape, pixlr and picmonkey)

 

Tom Waitsin versio Somewhere-klassikosta toi mieleeni pakolaiskriisin, jonka keskellä elämme. Sadat tuhannet ovat joutuneet lähtemään kodeistaan, tuhannet ovat hukkuneet Välimereen.

Tämä kuva ei ole söpö tai ihana. Se on surullinen, se on kauhua ja painajaista.

Linkitän tämän sekä 29faces– että PPF-haasteisiin. Sinulla ja minulla on koti, jossain.

(digitaalinen maalaus, pixia, photoscape, pixlr ja picmonkey)

 

29 faces

 

 

 

 

 

Punainen mekko / Red Dress

 

red dress

33 x 21 cm

 

I’ve been listening to lots of music this week. Music eases pain, music lets feelings loose. My poet friend Hannu, whose portrait I showed you last May, passed away on Monday evening after struggling against cancer for three years, I put my red dress on and shake the blues away.

It’s PPF-time.

*** 

Olen kuunnellut paljon musiikkia tällä viikolla, musiikki auttaa suruun, antaa tunteille siivet. Ystäväni Hannu, jonka muotokuvan julkaisin täällä viime toukokuussa, menehtyi maanantai-iltana taisteltuaan syöpää vastaan kolmen vuoden ajan. Täältä löytyy linkki, jossa voit kuunnella runoilijan viimeisiä sanoja. Puen ylleni punaisen mekon, tanssin surun pois.

 

hannu

 Hannu 1944-2015

 

 

 

 

 

 

Vielä hetki on aikaa / Still One Moment

 

reunalla

 

Luova lauantai #163 REUNALLA – ON THE EDGE is the theme for Creative Saturday

 

 

 

 

 

 

Päivä 28 / Day 28

Posted in 29faces sep2014, digital art, harmony, kuolema/death by susupetal on 28 syyskuun, 2014

 

sorrow

 

Sorrow

Suru

 

 

 

 

Tagged with: , ,

Päivä 14 / Day 14

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

15 x 21 cm

 

Life isn’t only sweet, everyone knows it. By heart.

I wrinkled a paper, colored it with oil pastel spots here and there. Lots of water on the surface, a little water color. When the surface was dried, I spread black gesso on the paper and scratched with a wooden stick the face of today.
This one got the name Black Heart.

 

***

 

Elämä ei ole aina suloista, jokainenhan sen tuntee. Sydämessään.

Rypistin paperin ja täplitin sen öljyväriliiduilla. Kastelin paperin, valutin vähän vesiväriä pinnalle. Kun paperi oli kuiva, levitin sille mustaa gessoa ja raaputin puisella tikulla tämän päivän kasvot.
Tämä sai nimekseen Musta sydän.

 

 

 

 

O Captain! My Captain!

 

my captain

Robin Williams 1951-2014

 

 

O Captain! my Captain! our fearful trip is done,
The ship has weather’d every rack, the prize we sought is won,
The port is near, the bells I hear, the people all exulting,
While follow eyes the steady keel, the vessel grim and daring;
But O heart! heart! heart!
O the bleeding drops of red,
Where on the deck my Captain lies,
Fallen cold and dead.

O Captain! my Captain! rise up and hear the bells;
Rise up—for you the flag is flung—for you the bugle trills,
For you bouquets and ribbon’d wreaths—for you the shores a-crowding,
For you they call, the swaying mass, their eager faces turning;
Here Captain! dear father!
The arm beneath your head!
It is some dream that on the deck,
You’ve fallen cold and dead.

My Captain does not answer, his lips are pale and still,
My father does not feel my arm, he has no pulse nor will,
The ship is anchor’d safe and sound, its voyage closed and done,
From fearful trip the victor ship comes in with object won;
Exult O shores, and ring O bells!
But I with mournful tread,
Walk the deck my Captain lies,
Fallen cold and dead.

 

– Walt Whitman –

 

 

 

 

 

 

Hän / She, Day #23

 

hänshe

20 x 30 cm, mixed media, akryyli/acrylics

 

 

I tend to use too much paint when I’m preparing backgrounds for my paintings. No wonder the ever-lasting bankruptcy in my economy…This happened again, so I put a magazine page on the canvas, sponge-effect! Yet there was too much paint on that canvas, so I took a spoon (!) and spread the loose paints on a canvas which I call The Left-Overs, it’s turning out to be a true work of abstract art!

On this day’s face I’ve used that paint-spotted magazine paper. I tore it, glued the pieces on a paper, spread some gesso, waited a while, took my acrylics, stippled more colors to the background, painted the face. I had one special friend on my mind doing this piece, she died of breast cancer at the age of 47 many, many years ago. I still miss her.

Since I splatter, splash and shake so strongly with paints, I have colorful stains on my carpets, curtains and walls. Also at the back of my blouses, and this amazes me. I understand the stained fronts of clothes, but back…?

***

Minulla on tapana läiskäistä liian paljon maalia kankaalle, kun valmistelen taulujen taustoja. Ei ihme, että konkurssi uhkaa kaiken aikaa. No, onneksi liian värin voi imeyttää sanomalehteen, sitä voi kaapia (poistetulla luottokortilla esimerkiksi) ja levittää toiselle kankaalle. Nykyään minulla on taulupohja, johon lättään kaikki maalinjämät, sain vinkin Milliniltä. Tuo jämämaalikangas tulee varmaan olemaan abstrakti, jonka valmistumisessa ei ole kiire.

Tämän päivän kasvoissa tausta on tehty sanomalehdestä, johon siis sain upotettua maalia kuin ilmaiseksi. Revin paperin, liimasin riekaleet paksummalle paperille, odotin hieman kuivumista, sitten ripaus gessoa pintaan, taas odottamista. Akryylillä lisäsin taustaan väriä, maalasin kasvot. Paperi oli teipattuna muoviliinaan, revin teipit pois ja viimeistelin reunukset. Kuvaa tehdessäni mielessäni oli hyvä ystäväni, joka kuoli rintasyöpään 47-vuoden iässä monta, monta vuotta sitten. Ikävöin häntä edelleen.

Koska roiskin maalia vimmalla, matoilla, verhoissa ja seinissä on maaliläiskiä. Jostain syystä onnistun sotkemaan myös puseroitteni selät maalin, en ymmärrä. No, se on kyllä mahdollista, tiedän sen.

 

 

 

Aika lentää / Time Flies

Posted in digital art, elämä/life, kuolema/death, luova lauantai/creative saturday by susupetal on 22 marraskuun, 2013

 

dead line

 

käytetty / made by PicMonkey, Pixrl & Photoscape

 

***

Luova lauantai #136 Creative Saturday

 

 

 

 

 

Tulva / Flood

 

tulva

 

Luova lauantai #130 Creative Saturday

 

***

käytetyt ohjelmat: Pixia, Photoscape

 

 

 

Elämän värit / Colors Of Life

 

elämän värit

 

 

***

Luovan lauantai #125 vuorottelu

Changes, shifts, taking turns are the themes for Creative Saturday