susupetal art gallery

Ohikulkijat/Passers By

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. kiirepakolainen said, on tammikuu 16, 2011 at 6:18 pm

    Olen kerran kenties pelastanut ihmisen hengen, kun pysähdyin ja autoin löytämään nitrot taskusta ja soitin ambulanssin.
    Monasti olen miettinyt, miksi ihmiset kävelevät ohi? Ovatko he pelokkaita, toimintakyvyttömiä avuttomia, välinpitämättömiä…. Onko paikalla merkitystä, ihmisen vaatetuksella?
    Minulle ei ole, autan aina ja heti niin paljon kuin pystyn, ainakin osaan soittaa avun paikalle.
    Välinpitämättömyys on suuri maailman pahe.
    Kuvassasi yksi ihminen oikein juoksee pois……..ettei vaan joutuisi….

    • susupetal said, on tammikuu 16, 2011 at 10:21 pm

      Kiirepakolainen, hyvä kun pysähdyit. Niin moni ei halua puuttua, on kiire, on peloissaan, ei vaan välitä.

      Kumma juttu.

  2. lepis said, on tammikuu 16, 2011 at 6:55 pm

    So gruel is the word! Masses fear each other more than the one who needs help.
    Todella koskettava teos. Olet upeasti tuonut läpinäkyvyydellä tuon välinpitämättömyyden tunteen käsin kosketeltavaksi.

    • susupetal said, on tammikuu 16, 2011 at 10:22 pm

      Lepis, vesiväreillä ja peiteväreillä saa eläviä pintoja, mielenkiintoista.

  3. hanne said, on tammikuu 16, 2011 at 7:16 pm

    me emme näe, emme kuule, emme kosketu
    Kuljemme kiireen keskellä ei minnekkään..

    Karutonta kuvausta, upea!

  4. miiwi said, on tammikuu 16, 2011 at 8:07 pm

    Ja ne näkevät eivät mitään tee! Koskettava kuva.

  5. hpy said, on tammikuu 17, 2011 at 1:13 pm

    Noin siina useimmiten kay! Kiirepakolaisen tapaan olen kerran pyahtynyt. Mies oli diabeetokko ja shokissa, ei puliukko. Mutta miten tietaa milloin pysahtya ja milloin ei. Toisinaan pysahtyminen voi olla kerrassaan vaarallista. (Pimealla tiella, ei ketaan nakyvissa – ja kyseessa onkin roisto. Sellaisesta varoitetaan jopa.)

    • susupetal said, on tammikuu 17, 2011 at 4:39 pm

      HPY, joskus pysähtyminen voi olla ansa, mutta kirkkaassa päivänvalossa, muiden ihmisten joukossa vaaraa ei kai ole.

  6. Varjo said, on tammikuu 17, 2011 at 1:22 pm

    Paljon kuvaava kuva.

    • susupetal said, on tammikuu 17, 2011 at 4:40 pm

      Varjo, tuollainen olo on: ihmiset jatkavat kulkuaan, minua ei ole.

  7. Mick Mather said, on tammikuu 17, 2011 at 5:00 pm

    These same people just wandered past my house! :O

  8. BLOGitse said, on tammikuu 17, 2011 at 10:50 pm

    Koskaan ei voi tietaa jos vaikka itse tarvitsisi apua. Milta silloin tuntuisi jos kukaan ei auttaisi….
    Hieno kuva!

    • susupetal said, on tammikuu 18, 2011 at 4:04 pm

      BLOGitse, se on järkyttävää, jäädä makaamaan, olemaan näkymätön.

  9. Unelma said, on tammikuu 20, 2011 at 6:47 pm

    Voi, eikö kukaan huomaa.

    • susupetal said, on tammikuu 20, 2011 at 10:32 pm

      Tuntuu, etteivät huomaa, Unelma. Tai huomaavat, mutta eivät välitä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: