Tämä on hieno. Tulee mieleen fraktaalit ja kaaosteoria. Mutta liikkuuko tämä reunojen kaaoksesta keskelle, vai keskustan tyhjästä aukosta reunoille. Harmonia on musta aukko? Kääk!
Minulle reuna näyttää jo aika harmooniselta verrattuna keskustan punamustaan. Hieno ja puhuva työ. Keskellä räjähdys mutta se ei onneksi levittäydy ihan koko alueelle vaan jättää reunat rauhaan.
Ensimmäisenä kanssa mietin kumpi, reuna vai sisin on harmoniaa, mun mielestä tässä katastrofista noustaan harmoniaan. Suunta on siis oikea, vaikka selällään makaisi.
Tää on muuten hieno!
Värit aivan ihanat, ja muutenkin .
Sitä katsoo pitkään ja nauttii näkemästään!
Siinä on jotain sellasta viehätysvoimaa, mikä pakottaa sitä katsomaan ja miettimään pidempäänkin.
Todella hieno työ! Upeaa katsella, kun keskustan katastrofi hiipuu ja hiipuu ja reunojen harmonia lisääntyy.
Tässä työssä on liikettä moneen suuntaan ja rauhallista mielen keinuntaa. Pidän kovasti.
Ja minä sitten näen sen niin, että reunoilla on kylmää ja sekavaa ja etsintä lähtee käyntiin edeten sisintänsä kohti….punainen väri kertoo, että niinkuin lasten leikeissä piilotettua esinettä etsivät saa vinkkejä lämpenee, lämpenee, lämpenee…
Ja keskellä on kuitenkin se vastaus, mutta se on mysteeri niin kauan kunnes sinne asti pääsee. Vastaus syvällä sydämessä tai sielussa…musta väri siinä ei kuitenkaan ole pelottava tai pimeä, se on vaan vielä piilossa, siksi musta.
Voi ne kiirastulet on siinä pitkin matkaa, ei ainoastaan sitten kun ollaan jo lähellä ydintä. Tylsää olisikin jos ei joutuisi koville koko ajan. Kaikki vissiin riippuu siitä, että miten niiden kanssa tulee toimeen, välillä hyvin ja välillä huonommin, mutta kunhan sinne verhon luo viimein pääsee ja saa sen tempasta auki niin luulen, että naurattaa ja voi sanoa vaan, että ou jee, tämä olikin näin yksinkertaista ja silti siinä hetkessä voi olla kiitollinen, että matka oli mielenkiintoinen.
Minä näen harmonian sisällä, joka ei murru eikä vapise vaikka “ulkoisesti” tapahtuisi mitä tahansa. Tuli mieleeni eräs kausi nuorempana, jolloin asiat suoraan sanottuna kusivat: Kämppä oli lähdössä alta eikä uutta ollut tiedossa, töitäkin oli aika harvakseltaan ja laskujakin olisi pitänyt maksaa. Tästä kaikesta huolimatta olin jollakin selittämättömällä tavalla onnellinen. Tällaisia kausia tuli aina joskus, enää ei tule. nyyh.
Minä näen järjestäytynyttä katastrofiaa, järjestäytynyttä kaaosta joka haviää..tyhjyyteen…
tyhjyydessä on kaikki mahdollisuus kaikkeen, kun levollisesti on läsnä ja luottaa suuresti…
Kuvamaailma ei ole ihan minua koskettava, vaikka onkin vaikuttava..=)
Tämä on hieno. Tulee mieleen fraktaalit ja kaaosteoria. Mutta liikkuuko tämä reunojen kaaoksesta keskelle, vai keskustan tyhjästä aukosta reunoille. Harmonia on musta aukko? Kääk!
Kuvan voi tulkita ihan miten haluaa, Hoover, ja miten sen näkee. Tulkinta riippunee myös päivästä.
Minulle reuna näyttää jo aika harmooniselta verrattuna keskustan punamustaan. Hieno ja puhuva työ. Keskellä räjähdys mutta se ei onneksi levittäydy ihan koko alueelle vaan jättää reunat rauhaan.
Mielenkiintoisia tulkintoja, Savisuti, tällaiset haasteet ovat todella mukavia, jättää paljon avoimeksi.
Keskellä on tietysti harmonia,laidoilla pahaenteinen dervissien tanssi. Fraktaalit mukava väline haasteeseen.
Fraktaali jotenkin sopii sekä kaaokseen, että harmoniaan, Holle.
harmonia = kuolema
Viimeistään silloin, Iisi.
tämä on ilmiselvästi tulos, kun victor vasarely kohtaa jackson pollockin
Juanita, olen siis hyvässä seurassa
Ensimmäisenä kanssa mietin kumpi, reuna vai sisin on harmoniaa, mun mielestä tässä katastrofista noustaan harmoniaan. Suunta on siis oikea, vaikka selällään makaisi.
Suunta on oikea, SuviAnniina, harmoniaa kohti, on se sitten missä tahansa.
Tää on muuten hieno!
Värit aivan ihanat, ja muutenkin .
Sitä katsoo pitkään ja nauttii näkemästään!
Siinä on jotain sellasta viehätysvoimaa, mikä pakottaa sitä katsomaan ja miettimään pidempäänkin.
Minäkin pidän näistä väreistä, Harakka, lempivärini.
Which is which? :O
That is the topic in other comments as well, everybody sees as one pleases, Mick. Everything is possible.
Todella hieno työ! Upeaa katsella, kun keskustan katastrofi hiipuu ja hiipuu ja reunojen harmonia lisääntyy.
Tässä työssä on liikettä moneen suuntaan ja rauhallista mielen keinuntaa. Pidän kovasti.
Uuna, mielenkiintoista, miten eri tavalla tätä kuvaa eri ihmiset katsovat. Se on hyvä se, pääasia, että jokainen näkee siinä sen, minkä haluaa.
Ja minä sitten näen sen niin, että reunoilla on kylmää ja sekavaa ja etsintä lähtee käyntiin edeten sisintänsä kohti….punainen väri kertoo, että niinkuin lasten leikeissä piilotettua esinettä etsivät saa vinkkejä lämpenee, lämpenee, lämpenee…
Ja keskellä on kuitenkin se vastaus, mutta se on mysteeri niin kauan kunnes sinne asti pääsee. Vastaus syvällä sydämessä tai sielussa…musta väri siinä ei kuitenkaan ole pelottava tai pimeä, se on vaan vielä piilossa, siksi musta.
Johanna, noin myös minä näen sen. Tosin punainen on se viimeinen kiirastuli, koettelemus tai mikä tahansa vastoinkäyminen ennen pääsyä harmoniaan.
Voi ne kiirastulet on siinä pitkin matkaa, ei ainoastaan sitten kun ollaan jo lähellä ydintä. Tylsää olisikin jos ei joutuisi koville koko ajan. Kaikki vissiin riippuu siitä, että miten niiden kanssa tulee toimeen, välillä hyvin ja välillä huonommin, mutta kunhan sinne verhon luo viimein pääsee ja saa sen tempasta auki niin luulen, että naurattaa ja voi sanoa vaan, että ou jee, tämä olikin näin yksinkertaista ja silti siinä hetkessä voi olla kiitollinen, että matka oli mielenkiintoinen.
Joo, ei niitä tulia voi välttää ja toivottavasti saa nauraa sen parhaimman naurun sitten lopulta, Johanna!
Musta aukko?
Saattaa olla tai turvallinen pesä, Pantteri.
Elaman synty?
Voisipa olla niinkin, HPY. Tästä kuvasta tehdyt tulkinnat ovat paljon mielenkiintoisempia kuin itse kuva, olen sitä mieltä.
Minä näen harmonian sisällä, joka ei murru eikä vapise vaikka “ulkoisesti” tapahtuisi mitä tahansa. Tuli mieleeni eräs kausi nuorempana, jolloin asiat suoraan sanottuna kusivat: Kämppä oli lähdössä alta eikä uutta ollut tiedossa, töitäkin oli aika harvakseltaan ja laskujakin olisi pitänyt maksaa. Tästä kaikesta huolimatta olin jollakin selittämättömällä tavalla onnellinen. Tällaisia kausia tuli aina joskus, enää ei tule. nyyh.
Tuo kuva voisi siis kuvata tilannettasi silloin, Elegia. Mutta ehkä nykyään on myös sellaisia hetkiä, niitä ei vaan huomaa.
Minä näen järjestäytynyttä katastrofiaa, järjestäytynyttä kaaosta joka haviää..tyhjyyteen…
tyhjyydessä on kaikki mahdollisuus kaikkeen, kun levollisesti on läsnä ja luottaa suuresti…
Kuvamaailma ei ole ihan minua koskettava, vaikka onkin vaikuttava..=)
Tyhjyys on levollisempi olotila kuin liian täynnä oleva pää, Hanne.
Huikea!
Kiitos, Satu.
Tämä on tosi vaikuttava, mustanpunainen auringonkukka!
No, niinpäs onkin, Marjaisa, ihan uusi lajike!